Matti Korjula, Kanava 2/2016
Vastaava tuottaja Tuomo Lappalainen muistutti pääkirjoituksessa (Kanava 8/2015), että kansainvälinen yhteisö on joutunut seuraamaan voimattomana, kuinka Isis tuhoaa Lähi-idässä arvokkaita muinaismuistoja. Hän kuitenkin uskoi, että Suomessa menneisyyttä ei hävitetä yhtä konkreettisesti.
Valitettavasti jotain lähes yhtä konkreettista menneisyyden hävitystä – tosin sentään ilman ihmisuhreja ja pienemmässä mittakaavassa – on pian tapahtumassa Helsingissä. Kaupunkisuunnittelulautakunta esittää yleiskaavaehdotuksessaan, että kansainvälisesti ainutlaatuinen kulttuurikohde, Malmin lentoasema-kokonaisuus, jyrättäisiin asuntogrynderien temmellyskentäksi.
Kulttuurihistorialliselta arvoltaan Malmi lentoasema on ehkä parhaiten alkuperäisessä asussaan säilynyt toimiva muistomerkki maailman lentoliikenteen alkuvaiheista. Siksi World Monuments Fund on luokittanut sen kuuluvaksi maailman sadan uhanalaisimman kulttuurikohteen luokkaan. Helsingin identiteettina Malmi on rinnastettavissa ikätoveriinsa, Olympiastadioniin, ja yli kolme kertaa vanhempaan Suomenlinnaan.
Vielä suuremmassa määrin maamme toiseksi vilkkain lentoasema on portti tulevaisuuteen. Se takaa edellytykset jatkaa ja kehittää koko pääkaupunkiseudun lähilentoliikennettä, ammattilentäjäkoulutusta ja yleisilmailua. Siksi EU edellyttää jäsenvaltioidensa suurkaupungeilta Malmin kaltaisen kakkoskentän rakentamista, ellei sellaista jo ole.
Kuvaavaa on, että ilmailun kehittämisestä vastaavan Liikenne- ja viestintäministeriön johtava virkamies ei tiennyt lehdistötilaisuudessa tästä EU:n periaatepäätöksestä vuodelta 2008, vaikka se koskee keskeisesti juuri LVM:ää.
Samassa Kanavan numerossa Julkisen sanan neuvoston väistyvä puheenjohtaja Risto Uimonen kantaa huolta journalismin tulevaisuudesta. Allekirjoitan hänen huolenaiheensa, mutta lisään vielä yhden – itsesensuurin yleistymisen. Suomettumisen vuosina sillä ehkä turvattiin olemassaolomme, mutta mikä nyt saa valtaosan mediaa vaikenemaan Malmi-vehkeilystä, jota on jatkunut pitkään ja järjestelmällisesti? Ilman oikeuskelpoisia todisteita en tohdi arvailla!
Annan esimerkin kahdesta identtisestä tapauksesta: Kun valtiovarainministeri Aleksander Stubb (kok) hiljan sekoili prosenttiluvuissaan, meillä kyllä nostettiin häly jopa välikysymykseen asti. Sitä vastoin Jyrki Kataisen (kok) hallituksen liikenneministeri Merja Kyllönen (vas) sai kenenkään puuttumatta tehdä aivan samanlaisen virheen – vieläpä suuruusluokaltaan moninkertaisena – ”valistaessaan” ministeritovereitaan ja myös suurta yleisöä Malmin lentoaseman käytöstä.
Kritiikin sijasta päälehtemme nielaisi Kyllösen täysin harhaanjohtavan ”tiedon” sellaisenaan mutta kieltäytyi julkaisemasta oikaisuja – mm. itse lähettämääni – ennen hallituksen muutaman päivän päästä pitämää budjettiriihtä, jossa sitten Malmin lentoaseman kohtalo siunattiin häthätää Kyllösen ”väärän todistuksen” pohjalta kimppapaketissa.
Liikenneministeriön ja monopoliyhtiö Finavian johdolta ei valitettavasti voida edellyttää ymmärrystä kulttuuriperintöarvoista, vaikka Museovirasto on yrittänyt miltei kädestä pitäen opastaa, mitä tarkoittavat Malmin RKY(2009) merkintä, Docomomon suojelus ja Europa Nostra Finlandin arvio Suomen uhanalaisimmasta kulttuurikohteesta.
Kiistatta sitä vastoin LVM:n ja Finavian velvollisuuksiin kuuluu vastata Suomen ilmailun tulevaisuuden edellytyksistä. Malmin asiassa ne ovat kuitenkin jatkuvasti menetelleet juuri päinvastoin, mitä on mahdotonta edes kuvitella tapahtuvaksi millään muulla hallinnonalalla, ellei sitten kyse ole pienistä säästöleikkauksista.
Lappalainen nostaa esiin Guggenheim-hankkeen, joka olisi varmaan toteutettuna – kuten Malmin lentoasemakin – lajissaan ainutlaatuinen kulttuurikohde. Malmi vain on toiminut kiitettävästi lähes 80 vuotta eikä sen säilyttäminen vaadi nyt veronmaksajilta investointeja. Kuitenkin monet eturivin poliitikoista, talouselämän vaikuttajista ja osa mediasta kantavat kyllä huolta amerikkalaisesta Guggenheimistä, jolla ei ole kiirettä, mutta unohtavat suomalaisen Malmin, jolle vehkeilemällä ja painostamalla junailtu kuolemantuomio uhkaa toteutua.
Jos Malmi hävitetään, asuinlähiön pystyttäminen infrastruktuureineen kenttäalueen suo- ja savikkopohjalle maksaisi monen Guggenheimin verran, mutta tätä hintaa ei ole vaivauduttu edes arvioimaan. Onneksi kuitenkin Helsingillä on asuntorakentamiseen paremmin sopivia maa-alueita, joihin ei myöskään liity yhtä merkittäviä kulttuuri- ja elinkeinoarvoja kuin Malmiin. Hävitettävän lentoaseman arvo on 300 miljoonan euron luokkaa, mikä siis katoaisi kerralla taivaan tuuliin.
Olen turhaan yrittänyt ymmärtää, millaisia uskonnollisia tai muita syitä Isisillä voisi olla kulttuuriaarteiden tuhoamiseen. Yhtä ymmälle joudun, kun pohdin Malmin osalta Helsingin kaupungin virka- ja luottamusmiesten, Suomen edellisen hallituksen, Liikenne- ja viestintäministeriön sekä Finavian toimintaa tai valtamedian ”malmittumista”.
Isistä on yllyttämässä oma papistonsa. Helsingissä taas kaupunkisuunnitteluvirasto on varaslähtönä käynnistänyt verovaroin mittavan propagandakoneiston ”työpajoineen”. Sen tarkoituksena näyttää olevan lytätä omilla väitteillään asukkaiden oikeutetut näkemykset vääriksi ja lobata äärilinjaa edustavaa suunnitteluaan.
Mielipidetutkimuksista tiedetään, että kaksi kolmasosaa asukkaista kannattaa Malmin lentoaseman säilyttämistä. Siksi kärjistetysti sanottuna ”isisläisillä” on tulipalokiire, jottei päätöksenteko vain siirtyisi ja Malmista tulisi vuoden kuluttua pidettävien kuntavaalien pääteemaa. Silloin väärinkäytökset paljastuisivat, puolueet ehdokkaineen joutuisivat ottamaan avoimesti kantaa ja myös äänestäjät saisivat lisää perusteita valintoihinsa.
Päävastuu Malmista on valtiolla, joka vastaa lentoasemista. Sipilän hallituksella on siis näytön paikka, sillä kyse on pitkällä tähtäyksellä Suomen ilmailutoiminnan tulevaisuudesta ja maamme maineesta kansainvälistä ja kansallista perintöä vaalivana sivistysvaltiona.
Matti Korjula